Pako Alcatrazista

 

Talossa on jo Suomi-vieraat vaihtuneet ja ilonamme on meidän hujopin kummit Oulusta. Kyseessä on vakiovieraat, joiden kanssa kummasti löytyy vielä uutta puuhaa. Muutostamme asti olemme kuumeisesti suunnitelleet Alcatrazin vankilasaaren valloitusta, mutta liput on olleet varattu ainakin kuukaudeksi eteenpäin.

Tällä kertaa olimme riittävän ajoissaliikkeellä ja eräänä kesäkuisena sunnuntaina löysimme itsemme vieraiden kanssa Alcatrazin lautalta. Saari on hämmästyttävän lähellä San Franciscon keskustaa, etäisyyttä rantaan on vain 2,4 km, mutta sitä eristää mannermaasta hyiset merivirtaukset ja veden alla partioivat nälkäiset hait.


Alcatrazin historia on värikäs kuin tilkkutäkki. Se on toiminut 1800-luvulla majakkasaarena ja sotilastukikohtana ja armeijan vankilana. Kuuluisin pätkä historiaa sijoittuu vuosien 1933 ja 1963 väliin, jolloin saarella oli pahamaineinen liittovaltion vankila. Saarella säilöttiin kaikista hankalampia rikollisia, jotka eivät muissa vankiloissa pysyneet kurissa ja ojennuksessa. Alcatrazissa laski tiilenpäitä moni kuuluisa gangsteri, joista maineikkain oli itse Al Capone.

Alcatrazista ei ole todistettavasti päässyt yksikään vanki elossa karkuun. Wikipedia tiesi kertoa, että kaikkiaan 36 vankia on tehnyt pakoyrityksen ja heistä 23 saatiin elossa kiinni, kuusi kuoli pakomatkalla ja kaksi hukkui. Jäljelle jää ne salaperäiset viisi, jotka on merkitty historiankirjoihin kadonneena ja oletettavasti hukkuneena. 

 

Golden Gate juoksujalkaa

Olimme jo kevättalvesta asti suunnitelleet yksityistä viiden tytön juoksutapahtumaa Golden Gate -sillan yli. Toukokuun lopulla saimme arvokkaan vierailijalastin Suomesta ja hieman rikkinäisen harjoituskauden jälkeen suuntasimme sisukkaasti kohti San Franciscoa lenkkivermeissä. Ritari huolittiin mukaan autonkuljettajaksi, joka kuskasi meidät vastarannalle ja siirtyi sitten kaupungin puolelle passiin.

Perillä odotti sangen sumuinen ja tuulinen Golden Gate, joka herättää kyllä massiivisuudessaan melkoista kunnioitusta pienessä ihmispoloisessa. Siinäpä sitten lähdimme hipsuttelemaan sillan yli ja pysähdyimme välillä kuvaamaan maisemia. Seurueessamme oli sen verran korkean paikan kammoa, että liiskauduimme mahdollisimman kauas ulkokaiteesta, jolloin autot suhahtelivat varsin läheltä ohi.

Kyseessä ei ole mikään extreme-suoritus, vaan monelle taatelin tallaajalle ihan arkipäiväinen juoksu. Meille kyseessä oli kuitenkin huikea ryhmäsuoritus, josta olen turkasen ylpeä. Kiitos kummitytölle ja seurueelle ikimuistoisesta juoksusta!

Hai loikkasi Puumiin

Kesän suuri uutispommi jääkiekkorintamalta on se, että meidän pikkuhai on loikannut Sharkseista Puumiin eli California Cougarseihin. Olemme viime kauden aikana tuskailleet pikkuhaiden maalivahtivalmennuksen kanssa ja ystävälliset pikkulinnut kertoivat, että Puumissa olisi tarjolla huippuvalmennusta.

Pikkuhai kävi kesäkuun alussa Puumien karsinnoissa ja selvitti tiensä edustusjoukkueeseen. Ison maailman tyyliin isin piti allekirjoittaa sitoumus jo ensimmäisen karsintasession jälkeen, jotta meidän mokke ei livahtaisi muiden joukkueiden karsintoihin. Kovaa peliä tämä tuntuu olevan, sillä kollia kosittiin jälkikäteen tosissaan vielä Sharksien edustusjoukkueeseen, vaikka ei ollut edes osallistunut karsintoihin.

Tällä hetkellä kesätreeni on kovimmillaan. Seitsemän jälkeen mokke istuu joka arkiaamu auton kyydissä kohti Puumien kesäleiriä, joka pitää sisällään reilun kolme tuntia jäällä ja tunnin kuivatreenit päälle. Parina iltana viikossa on vielä Sharksien kesätreenit ja pelit, joten kunto nousee kohisemalla ja Volvon renkaat vinkuu lähiseudun jäähallien parkkipaikoilla.

Autokoulunopettajana

Teen tänä kesänä uuden aluevaltauksen opetusalalla: minusta tulee autokoulunopettaja!!! Enpä voisi kuvitella tehtävään juurikaan heikkolahjaisempaa henkilöä. Suomessa en olisi eläissäni ryhtynyt opetusluvalla opettamaan jälkikasvulle autoilun saloja, tai korkeintaan kuopukselle, jolla on teräksiset hermot ja muutenkin tavattoman tolkku luonne.

Täällä systeemi on hieman erilainen kuin Suomessa. Prosessin voi aloittaa jo 15-vuotiaana opiskelemalla 100-sivuisen liikennesääntöeeppoksen ja suorittamalla hyväksytysti teoriakokeen.15 ja 1/2 -vuotiaana saa sitten aloittaa ajoharjoittelun, kunhan on suorittanut yhden ajotunnin virallisen autokoulun puitteissa. Puolen vuoden harjoittelun jälkeen 16-vuoden varttuneessa iässä saa sitten suorittaa ajokokeen, jonka jälkeen saa ajokortin tietyillä rajoituksilla. 18-vuoden iässä rajoitukset esim. yöllä ajamisesta ja alaikäisten kuljettamisesta poistuvat.

Meidän neiti suoritti maanantaina kunniakkaasti teoriakokeen ja tänään oli vuorossa ainoa pakollinen ajotunti. Autokoulun opettaja karautti puolen päivän aikoihin autolla pihaan ja parin minuutin pikakurssin jälkeen auto uusine kuskeineen häipyi horisonttiin. Parin tunnin pörräyksen jälkeen kotiin tupsahti innokas ja tyytyväinen teinikuski, joka oli laitettu heti ensimmäisellä ajotunnilla rälläämään ympäri Piilaaksoa.

Neidin taidot oli todettu riittäviksi, jotta kuski voi siirtyä kotiopetukseen mamman kaikkitietäviin ja -osaaviin kätösiin. Luvassa on hiuksianostattavia läheltäpititilanteita ja vertahyytäviä kiljaisuja, sillä meidän Volvossa ei todellakaan ole apukuskin puolella hätäjarruja eikä edes käsijarrua vänkärin ulottuvilla. Saa nähdä mitä minun hermonriekaleista ja äänijänteistä on loppukesästä jäljellä.

Takaisin ruotuun

Yllätys, yllätys! Täällä taas pukkaa päivitystä pienen tauon jälkeen. Hirveä lorvikatarri iski, kun hetkeksi rutiini herpaantui. Meillä on ollut ihastuttavia vieraita sulostuttamassa elämäämme ja rouva on laiskistunut blogin suhteen totaalisesti.

Kesäloma on alkanut vauhdikkaissa merkeissä ja kännykkääni on kertynyt paljon mielenkiintosia kuvia. Nyt täytyy vain toivoa, että meikäläinen saa jonkinlaisen ryhtiliikkeen suoritettua blogin suhteen. Näin makupaloina voin mainita maineikkaan Golden Gate -sillan ylityksen jalkapelillä ja visiitin legendaariseen Alcatrazin vankilasaareen. Myös lätkärintamalla on raportoitavaa. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan potentiaalista tarmonpuuskaani :)