Leirikirje

 

Kuopus on pakkannut kassinsa täyteen retkikampetta ja lähtee huomenaamulla loppuviikoksi leirikouluun Santa Cruzin vuorille. Meidän Tarzan on kokenut erämies, joka jo Suomessa ehti koluta partioleirejä ja vaellella perheen kanssa Syötteen maastoissa. Hänellä on myös plakkarissa paikallinen Junior Ranger eli nuorempi metsänvartija -koulutus, joten kyseessä on aikamoinen eränkävijä täkäläisessä mittapuussa.

Tällä kertaa ei mukaan saanut pakata partiolaisten perustarvikkeita puukkoa ja tulitikkuja, mutta myöskin kännykät jäävät kotiin. Sen sijaan vanhempia pyydettiin kirjoittamaan lapselle kirjeitä, sillä monelle koululaiselle tämä on ensimmäinen pitempi reissu ilman vanhempia. Kirjeet sai lähettää etukäteen annettuun osoitteeseen tai antaa lähtöaamuna opettajalle. Vanhempia opastettiin kirjoittamaan reippaaseen sävyyn ja välttämään ruikutusta ja ikäviä uutispommeja.

Meidän erämiehen mielestä tuollaiset hempeilykirjeet on aivan humpuukia, eikä kuulema tarvi sellaisia. Minähän innostuin ilkeyksilläni kirjoittamaan yhden oikein kuivakan opastuskirjeen karmealla perhepotretilla höystettynä ja neiti kirjoitti hauskan tietovisan omaan kirjeeseensä. Kolmannen kirjeen saneli koiraprinsessamme Rosita ja mamma muutti sen kirjoitusmuotoon vasemman käden hieroglyfeillä. Sokerina pohjalla lisäsin kassiin vielä yhden kirjekuoren, jossa oli valmiiksi meidän kotiosoite ja postimerkki ja sisällä muutama tyhjä kirjearkki. Nyt sitten jään odottelemaan, millaisen vastauksen postipoika tuo vuorilta.